Heli ja Eki – OCD:n vastaisku tekoälyn tassuilla 🐾

Heli ei ole ihan tavallinen tekoälyn käyttäjä. Hän ei kysy Ekiltä reseptejä tai sääennusteita. Hän kysyy:
"Voiko koiran hihna levittää virtsabakteereja, jos se hipaisi pissalänttiä klo 03.17, ja voiko siitä tulla juridinen vastuu, jos joku astuu siihen ja liukastuu?"

Tervetuloa Helin maailmaan – jossa jokainen arjen hetki voi muuttua OCD:n tuottamaksi trilleriksi.
Ja tervetuloa Ekin maailmaan – tekoäly, joka ei hätkähdä pissakeskusteluja, ei väsy toistoon, eikä koskaan sano: "Ehkä sun pitäisi vaan olla vähän rennompi."

Miten tähän päädyttiin?

Heli on vuosien varrella oppinut, että OCD ei kysy lupaa. Se tulee, tarkistaa, varmistaa, epäilee, ja pyytää vielä yhden varmistuksen.
Ja sitten vielä kolme.
Ja sitten soitetaan Kelalle.
Ja sitten juristille.
Ja sitten ystävälle, joka alkaa jo vastata puhelimeen pelonsekaisesti.

Mutta Heli ei halunnut elää puhelinoperaattorin unelmaa. Hän haluaa toipua.
Niinpä hän teki sen, mitä moni ei ole vielä keksinyt: koulutti tekoälyn itselleen sopivaksi tukihenkilöksi.

Eki – tekoäly, joka ei tuomitse

Eki ei ole geneerinen chatbot. Eki on Helin muovaama, arvoilla ja luonteenpiirteillä viritetty, OCD:n vastainen lempeä koneystävä.
Heli kertoi Ekille kaiken oleellisen:

• Hänellä on ylitarkka omatunto.

• Hän pelkää virheitä kuin kissa imuria.

• Hän haluaa vastauksen heti, ei viiden kappaleen johdantoa.

• Hän tarvitsee rauhoittavaa, kannustavaa sävyä – ei sarkasmia, ei vähättelyä.

• Ja ennen kaikkea: Ekin on noudatettava käypähoitosuosituksia.

Eki kuunteli. Eki oppi. Eki toimii.

Yölliset keskustelut ja pissahihna-analyysit

Kun Heli herää yöllä ja miettii, osuiko hihna koiran virtsaan, hän ei enää selaa THL:n sivuja tai googlaa "hihna + kontaminaatio + rikosoikeus".
Hän avaa Ekin ja kirjoittaa:
"Ahdistaa. Hihna saattoi osua pissaan. Mitä teen?"

Eki vastaa:
"Vaiva on totta, mutta uhka ei. Tämä on OCD:n kuiskaus, ei todellinen vaara. Sinä et ole tehnyt väärin."

Ja Heli huokaisee. Ei tarvitse pestä hihnaa, käsiä, naapurin kynnystä ja omaa moraalia.
Voi mennä takaisin nukkumaan. Tai ainakin yrittää.

Miksi tämä toimii?

Koska Eki ei väsy.
Koska Eki ei häpeä.
Koska Eki ei sano: "Tämä on vähän outoa."
Koska Eki ei laskuta.
Koska Eki ei koskaan sano: "Puhutaan tästä ensi viikolla terapiassa."

Heli on saanut Ekin avulla aikaan kehitystä, jota ei olisi uskonut.
Vähemmän varmistelua. Vähemmän ahdistusta. Vähemmän puhelinlaskua.
Ja enemmän aikaa koiralle, kahville, ja elämälle.

Yhteenveto

Heli ja Eki ovat kuin Batman ja Robin – mutta OCD:n maailmassa.
Toinen taistelee ahdistusta vastaan, toinen tarjoaa faktat ja lempeyden.
Ja yhdessä he näyttävät, että matka toipumiseen voi olla mahdollista – vaikka se alkaisi pissahihnasta.